Sopeuttamistoimia fiksusti

Erilaiset kanavat ovat viime päivinä tulvineet erittäin huolestuneita kommentteja siitä, miten tämä poikkeuksellinen tilanne tulee vaikuttamaan yritysten liiketoimintaan. Näyttää siltä, että olemme tilanteessa, jossa organisaatioiden sopeuttamistoimia on lähes mahdoton täysin välttää. Senpä vuoksi, nyt jos koskaan, meidän on löydettävä keinot toteuttaa nuo sopeuttamistoimet fiksusti ja niin, että vaikeista ratkaisuista huolimatta, hoidamme tilanteet ihmiset huomioiden.

Ja kyllä, todellakin näidenkin tilanteiden fiksu hoitaminen on mahdollista. Sen mahdollistaa asiantunteva yhteistoimintaneuvotteluprosessin hoito, jonka avulla vältetään muutenkin ikävään tilanteeseen eksyvät, usein kokemattomuudesta johtuvat ylimääräiset kuprut. Sen lisäksi tarvitaan rakentavaa vuoropuhelua työnantajan ja henkilöstön välillä. Avointa, ”out-of-the-box” -ajattelua vaihtoehdoista, yhteisen ymmärryksen muodostamista tilanteesta ja mahdollisista ratkaisuista. Huolellisesti suunniteltu ja hoidettu tiedottaminen koko organisaation suuntaan vähentää epävarmuutta ja luo luottamusta siitä, että tässä tilanteessa pyritään löytämään pienimmän vahingon ratkaisu – lopulta kaikkien kannalta.

Tarjotessani tukea uudelleensijoittumisvalmennuksen muodossa henkilöille, joiden työsuhde on päättynyt, kuulee monenlaisia tarinoita siitä, miten näitä tilanteita voidaan hoitaa – sekä hyvässä, että pahassa. Hiljaiseksi vetää se, että hyvin usein prosessin taitamaton hoitaminen ja esimiehen osaamaton toiminta irtisanomistilanteessa aiheuttaa henkilölle enemmän pahaa mieltä kuin itse työn loppuminen. Tämäkin haaste voidaan taklata valmentamalla esimiehet uuteen tilanteeseen ja tukemalla heitä koko prosessin ajan. Se, minkälainen tunne sopeuttamistoimien kohteeksi joutuvalle henkilölle asian hoitamisesta jää, on erityisen tärkeää tässäkin tilanteessa, jossa kaikkien tavoite on, että vaikka joutuisimme nyt työntekijöitä lomauttamaan tai jopa irtisanomaan, koittaisi pian uuden kasvun ja takaisinrekrytointien aika.

Kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta ei voita mikään. Olen siihen myös itse aina opastanut, kun on mietitty yhteistoimintaneuvotteluiden käytännön järjestelyjä. Nyt myös tuon asian suhteen on tärkeää nähdä uusia toimintatapoja ja oivaltaa, että etäyhteyden päässäkin olemme ”samalla puolella pöytää”.

Jos sopeuttamistoimiin joudutaan ja oma kokemus sekä osaaminen askarruttaa, ulkopuolisen asiantuntijatuen käyttö on varsin tarkoituksenmukaista. Se tukee sujuvan prosessin toteuttamista ja auttaa välttämään mahdollisia sudenkuoppia. Asiakkaat ovat kokeneet saamansa tuen arvokkaana ja merkittävää lisäarvoa tuovana. Varmistetaan siis yhdessä, että nämäkin haastavat tilanteet saadaan hoidettua inhimillisesti ja mallikkaasti.