“Kärppänä arkeen”

Poimintoja tämän aamun uutisesta, jossa kerrottiin Kärppien pelanneen hienon ottelun ja nousseen pitkän, 630 päivän odotuksen jälkeen, jälleen sarjakärkeen (Kaleva 19.10.2017):

  • ”Olemme totta kai, tyytyväisiä, mutta tiedostamme myös, että meidän on kehityttävä, jos haluamme voittaa pelejä jatkossakin.” (hyökkääjä, varakapteeni Julius Junttila)
  • Junttila oli illan tähti, mutta varakapteeni nosti esiin myös toisen tärkeän henkilön menestyksen taustalla – herra Mannerin (Kärppien päävalmentaja), jonka luoma myönteinen ilmapiiri näkyy kauas. ”Hänen joukkueessaan saa tehdä myös virheitä.”
  • ”Joukkueessa ei ollut tänään yhtään heikkoa lenkkiä.” (Manner)
  • ”Tulos on varmasti ollut parempi kuin kukaan osasi odottaakaan, mutta en pidä tätä kuitenkaan vielä minkäänlaisena henkilökohtaisena saavutuksena. Tämä on vain osoitus siitä, että meillä on hyvä yhteishenki arjessa ja jokainen tekee joukkueen eteen töitä. Siitä itselleni tulee kaikkein paras mieli.” (Manner)
  • ”Pyrin auttamaan ihmisiä ympärilläni sekä pitämään heidät inspiroituneina ja ahkerina. Sen on varmasti valmentajan suurin tehtävä.” (Manner)

Uutisessa kiteytyy loistavasti menestyvän joukkueen elementtejä – terve nöyryys ymmärtää jatkuvan kehittymisen tarve, hyvä ilmapiiri arjessa, jokainen tekee joukkueen eteen töitä. Yhtä lailla uutinen summaa hyvän valmentajan roolia –auttaa ihmisiä ympärillä, pitää yllä inspiraatiota ja ahkeruutta, ei näe menestystä henkilökohtaisena saavutuksena, näkee virheetkin osana kehittymistä.

Tämän kummallisemmasta asiasta ei ole kysymys, kun miettii menestyksen elementtejä minkä tahansa organisaation tai esimiehen työssä. Eiköhän siis oteta nuo opit ohjenuoraksi oman organisaatiomme arkeen tänäänkin – sekä työntekijänä, että esimiehenä.