“Kiitos ei oo kirosana!”

Aidolla kiitoksella on ohittamaton voima. Se kertoo arvostuksesta, motivoi, kannustaa parempiin suorituksiin, saa ihmiset – sekä kiitoksen vastaanottajan, että kiitoksen antajan – hyvälle mielelle. Siksi yllättääkin, että edelleen on olemassa organisaatioita, joissa tuon pienen teon merkitystä ei täysin oivalleta ja kiitos jää usein sanomatta. Tämä johtaa siihen, että palautteen puuttumista joudutaan tulkitsemaan: ”Kun ei ole mitään kuulunut, niin luultavasti asiat ovat menneet hyvin.”

Kun asiasta keskustellaan esimiesten kanssa voi esiin tulla ääritilanteessa jopa ajatuksia, että “liika kiittäminen tekee ihmiset laiskoiksi”. Mutta pitääkö pomon kiittää siitä, että alainen tekee työnsä, kuten on sovittu, vai riittääkö palkka kiitokseksi? Tätä asiaa on käsitelty myös työterveyslaitoksen tutkijoiden toimesta (Helsingin Sanomat 25.4.2016).

Työterveyslaitoksen tutkija Krista Pahkin toteaa, että tutkimustulosten valossa voidaan nähdä, että pelkästään palkka ei riitä kiitokseksi. Tutkimuksissa on huomattu, että kiittämisellä ja rakentavalla palautteella on myönteisiä vaikutuksia – kun taas kiittämättä jättämisellä voi menettää ainakin työntekijöiden sitoutumista, työssä innostumista ja näin välillisesti myös rahaa. ”Kiittäminen on merkki siitä, että esimies arvostaa työntekijän panosta. Työstä annettu palaute kertoo myös siitä, että työntekijä tietää tekevänsä asioita oikein. Koska työn itsenäisyys on lisääntynyt ja ihmisten pitää usein itse päättää miten ja missä järjestyksessä he työnsä tekevät, kiitoksen ja palautteen tärkeys korostuu”, Pahkin sanoo.

Tutkimuksissa on nähty, että kiitos aloittaa positiivisen ketjureaktion: Kiitosta saanut työntekijä kokee, että häntä arvostetaan. Tällainen työntekijä voi itse osoittaa arvostusta edelleen työtovereilleen, ja jopa esimiehelleen, mikä vaikuttaa työpaikan henkeen. Hyvä yhteishenki taas on yhteydessä siihen, että työntekijät suoriutuvat työstään paremmin, ja uskaltavat kokeilla uutta.” Jos kiitoksen antaminen tuntuu vaikealta, se kertoo aika paljon työpaikan yhteishengestä. Silloin on vääränlaista kilpailua”, Pahkin sanoo.

Työterveyslaitoksen tutkimustuloksia tukee artikkelin mukaan myös GREAT Place to Work – yhtiön vuosittaiset tutkimukset Suomen parhaista työpaikoista. Yhtiössä konsulttina työskentelevän Joni Sarpon mukaan Suomessa oli pitkään patruunamainen johtamiskulttuuri: kiitosta ei tuhlattu, jos hommat sujuivat, mutta virheistä ja ongelmista muistettiin huomauttaa. Lähivuosina kiitoksen ja palautteen antaminen työpaikoilla on kuitenkin lisääntynyt, koska työnantajat ovat havahtuneet niiden merkitykseen. Viime vuonna 50 parhaan työpaikan joukkoon päässeiden yritysten työntekijöistä keskimäärin 85 prosenttia koki, että johto osoittaa riittävästi arvostusta ja kaikilla työntekijöillä on mahdollisuus saada tunnustusta, kun suomalaisten työpaikkojen keskiarvo oli noin 50 prosenttia. Nämä parhaiksi valitut työpaikat kasvattivat liikevaihtoaan 29 prosenttia ja loivat 806 uutta työpaikkaa”, Sarpo sanoo.

Kärkikaartiin valikoituneilla työpaikoilla on Sarpon mukaan kehitetty pitkä lista konkreettisia keinoja kiitoksen jakamiselle: työntekijät otetaan mukaan suunnittelemaan yrityksen tulevaisuutta ja sitä, miten he haluavat saada palautetta, erityisponnisteluista voi saada lisälomia tai bonuksia, toimistoissa voi olla kiitoskaappi, josta saa hakea pienen lahjan kollegalle, jota haluaa kiittää tai kiitosseinä, jonne voi jättää julkiset terveiset. (Helsingin Sanomat 25.4.2016).

Kiitoksen tulee aina olla aito.  On syytä kertoa miksi ja mistä kiität. Näin kiitoksen vastaanottaja saa viestistäsi enemmän irti – kiitos on uskottavampi. On hyvä myös huomata, että kiittäminen työyhteisössä on jokaisen vastuulla – ei ainoastaan esimiesten. Kiitos kollegalle tuo yhtä lailla mukanaan positiivisia vaikutuksia. Ja esimiehetkään eivät tässä suhteessa ole poikkeus – kerrotaan siis myös heille kun he ovat omassa työssään onnistuneet.

Onneksi organisaatiokulttuuria voi kehittää myös tämän asian tiimoilta. Olen itse saanut nähdä kehityskaaren, jossa kiittämiseen tottumaton organisaatio oppi pikkuhiljaa ottamaan kiittämisen osaksi toimintaansa ja näkemään sen tuoman positiivisen vaikutuksen. Alku oli haastavaa – ”kiitostiimi” oli pieni ja organisaatio asiaan tottumaton. Sinnikkäällä kiittämisellä – toki silloin, kuin siihen oli aidosti aihetta -, tapa alkoi ottaa jalansijaa toiminnassa ja ”kiitostiimin” kokoonpano kasvoi. Vuoden, puolentoista päästä kiitos oli juurtunut arjen toimintatavaksi.

Hyvä ystäväni ja yrittäjäkollegani on antanut minulle joskus vuosia sitten yhden parhaista neuvoista, joita olen elämässäni saanut: ”Aina on sijaa kiitokselle. Se, että kiität toista, ei koskaan ole sinulta itseltäsi pois.” Tämä pätee sekä yksityiselämään, että työhön. Muistetaan siis Haloo Helsingin sanojen mukaan, että kiitos ei todellakaan ole kirosana.