Työhyvinvointi – minun vastuullaniko?

Purettiin henkilöstötyytyväisyyskyselyä. Käsittelyssä oli kysymyspari – miten mielestäsi työhyvinvointi toteutuu yksikössäsi ja toimitko itse aktiivisesti työhyvinvointia edistäen. Vastaus molempiin kysymyksiin oli asteikolla 1-5 tasolla kaksi. Päästiin mielenkiintoiseen keskusteluun sen tiimoilta kuka vastaa työhyvinvoinnin, työtyytyväisyyden ja hyvän työilmapiirin syntymisestä.

Toimivaa työyhteisöä voidaan pitkään organisaation toimintaa tutkineen organisaatiopsykologi Pekka Järvisen – mallin mukaan tarkastella seitsemästä eri elementistä. Kaiken perustan luo vahva kivijalka – selkeä organisaation perustehtävä. Mikäli tuo perustehtävä ei ole kaikkien tiedossa ja sen toteuttaminen jokaisen ensisijainen tavoite, talo huojuu ja horjuu. Tukevan kivijalan päälle voi sen sijaan lähteä rakentamaan jämäkän työyhteisötalon pilareita. Työntekoa tukeva organisaatiorakenne määritellään yrityksen liiketoiminnan tarpeiden mukaiseksi. Jokaisella työyhteisössä on kokonaiskuva toiminnan prosesseista ja tehtävien organisoinnista. Esimiehen rooli työntekoa palvelevana johtajana on oivallettu – esimiehet huolehtivat kukin omalla tontillaan, että työnteon edellytykset ovat kunnossa, mahdollistavat onnistumisen sekä ylläpitävät muutosten keskellä järjestystä ja selkeyttä, jotta työyhteisö voi toimia tavoitteellisesti. Töiden järjestelyt ovat selkeät – jokainen tietää oman roolinsa ja sen merkityksen osana kokonaisuutta. Yhteiset ja yhteisesti määritellyt pelisäännöt sitouttavat ja ohjaavat reiluun peliin. Niihin voidaan myös tukeutua muutosten myllerryksessä. Avoin vuorovaikutus perustuu luottamuksen kulttuuriin – mitä vahvempi luottamus, sitä enemmän keskustellaan, jaetaan tietoa ja hyödynnetään jokaisen osaamista. Ja kun kerran on saatu ensimmäiset kuusi toimivan työyhteisön pilareista pystyyn, huolehditaan siitä viimeisestä eli toiminnan jatkuvasta arvioinnista.

Kun työyhteisö seisoo jämäkän kivijalan päällä ja sen peruspilarit ovat vahvat, kaikki edellytykset tyytyväiselle työyhteisölle ovat olemassa. Mutta silti, kenen vastuulla noista asioista on huolehtia?

Kuten alussa kuvatussa henkilöstötutkimusesimerkissä, turhan usein törmää ajatteluun, että hyvän työilmapiirin voi sysätä kollegojen tehtäväksi. Ja jos ei kollegojen, niin ainakin esimiehen! Tällä ajattelulla voi tulla kiukkua ja harmitusta puhkuen aamulla töihin odottaen, että joku ympärillä korjaa olotilan positiiviseksi. Ja jos edelleen illalla töistä lähtiessä otsa on rypyssä, koetaan oikeutetuksi ajatella, että kylläpä työyhteisömme ilmapiiri osaakin olla huono. Ajatellaan, että työtyytyväisyyden aikaansaaminen voidaan ulkoistaa itsestä muiden vastuulle.

Esimiehellä on roolinsa perusteella selkeä vastuu olla vahvistamassa toimivan työyhteisön elementtejä. On kuitenkin syytä havahtua siihen tosiasiaan, että työnhyvinvointi työyhteisössä on ihan jokaisen vastuulla. Kyllä, myös minun! Minulla on aktiivinen rooli siinä, että työyhteisöstäni tulee toimiva. Ja nimenomaan aktiivinen rooli – toimiva, hyvä työyhteisö ei synny itsestään, eikä sattumalta. Sen eteen tehdään töitä ja noihin talkoisiin osallistuu ihan jokainen työyhteisön jäsen. Voin talkoolaisena omalla toiminnallani joko kantaa toimivan työyhteisön pilareihin lisää vahvistusainetta tai tehdä pilarin purkuhommia – valinta on minun.